Eihän siihen tosiaan kauaa mennyt aloin ajattelemaankin englanniksi, vajaa viikko vain. Nyt kolmen Islannissa vietetyn viikon jälkeen sanavarasto on laajentunut ja ne sanat jotka on olleet vähän niinkuin passiivisessa käytössä (=ymmärrän mutta en juurikaan käytä) on tulleet aktiivisempaan käyttöön. Enkun yo-koe keväällä uusiksi?? Saa nähdä :)
Ylioppilaskokeista puheenollen, haluan toivottaa rakkaalle siskolleni hirrrrveen paljon onnea kirjotuksiin. Mulla on vähän kehno muisti enkä nyt muista joko sulla on ekat kokeet ollu, mutta sen muistan että bilsa on maanantaina. Hyvin se menee, sie oot fiksumpi ko siskos ja jos mie selvisin hengissä ja hyvillä arvosanoilla niistä läpi, niin sulla ne vasta hienosti meneekin :)
Koin melko ison yllätyksen eilen, kun kampuksen sisäpihalla noin 7-vuotias pikkupoika tuli juttelemaan mulle islanniksi. Koitin sanoa lapselle että en ymmärrä islantia, eikä ääntämykseni islannin lauseessa "Ég tala ekki íslensku" ilmeisesti ole tarpeeksi hyvä vieläkään, koska eihän tämä poika ymmärtänyt. Aikansa tankattuaan pojalla meni ilmeisesti hermot - ja hän nakkasi selkeällä, loistavasti äännetyllä suomella: "Tyhmä tyttö" ja lähti polkemaan matkoihinsa. Siinä vaiheessa kun olin yllätyksestäni selvinnyt ja yritin huutaa pojalle suomeksi "Odota", hän oli jo sen verran kaukana ettei ilmeisesti enää kuullut. Kyselin sitten tänään kanssani samalla filosofian kurssilla olevalta naiselta, Vallylta, jolla on omakin lapsi Bifröstin lastentarhassa, tietääkö hän yhtään lasta kampuksella jonka vanhemmista toinen olisi suomalainen tai osaisi muuten vaan suomea. Vally tiesi heti ketä lasta tarkoitin ja kertoi, että pojan isoäiti on suomalainen ja että poika kyllä kuulemma puhuu suomea jotenkin. Olettaisin, että pojalla siis on tapana nakata aina suutahtaessaan suomeksi jotain ihmisille, jotka eivät suomea ymmärrä. Oppinut ainakin ne tarpeellisimmat, me tytöthän ollaan tyhmiä... :D
Minulle selvisi myös maanantaina, että taloushistorian opettajamme on asunut Keravalla ja puhuu siksi myös jonkin verran suomea. Minun ei siis tarvitse olla täysin mykkänä edes äidinkielelläni :D Toisaalta meidän vaihtariporukassa on neljä saksalaista ja kaksi itävaltalaista, ja kahvilassa on töissä ruotsalainen tyttö, joten muutkin kielet kehittyvät yllättävän paljon täällä. Myöskin se ikivanha englannin, saksan, ruotsin ja viittomakielen risteytys on päässyt välillä käyttöön, kun tämän viikon pub-quizissa (eli leikkimielisessä tietovisassa joka järjestetään koulun kahvilassa joka tiistai-ilta, palkintoina on yleensä olutta tai viiniä tms) päädyimme Katren kanssa istumaan aikuisopiskelijajoukkueen viereen. Nämä 40-60-vuotiaat islantilaiset eivät kamalasti englantia puhuneet, mutta kovasti he halusivat meidän vaihtarityttöjen kanssa jutella joten siinä sitten kehitettiin mitä hullunkurisempia lauseita, vähän kuin meidän isi sveitsiläisten kanssa konsanaan. Ja hyvin tultiin ymmärretyksi :D
Kurssien tehtäviä on saanut alkaa jo värkkäämään tällä viikolla ja tahti on kyllä kova, sillä vaikka esseiden ei tarvitse olla pitkiä niin niiden kanssa saa tehdä kovasti töitä. Tehtävät eivät ole mistään helpoimmasta päästä ja ne pitää yleensä palauttaa joko samana iltana tai sitten kuuden päivän sisällä antopäivästä. Lisäksi minut vielä jostain syystä nakataan yleensä tsekkiläisen pojan pariksi. Eihän siinä muuten mitään, Martin on ihan hauska, mutta välillä tuntuu että mitähän gulassia sillä on aivojen tilalla. Englannin kielen perusteista pojalla ei ensinnäkään ole juuri hajua, puhe sillä kuulostaa välillä siltä että kieltä on opiskeltu lähinnä tv-sarjoista ja tietokonepeleistä, ja tehtävän tarkoitusta ja ohjeistusta mie olen saanut selittää hänelle joskus puolikin tuntia ennen itse tehtävän tekemistä - eikä se välttämättä siltikään vieläkään ymmärrä mitä piti tehdä. Olettaisinkin siis että mie olen Martinin parina vain siksi, että mie olen se pitkäpinnaisin koko porukasta.
Paikallinen kv-koordinaattori varoitteli, että ensimmäiset kolme viikkoa täällä tulevat sujumaan loistavasti ja kaikki on ihanaa, ja sitten alkaa se vaihe että kaikki ärsyttää. Saa nähdä miten käy, kun nyt alkaa kolmas viikko olla loppusuoralla. Jos jotain tosi ärsyttävää (sen yleisen paikallisilla ilmenevän alkoholismin ja kalliiden hintojen lisäksi) pitää nimetä niin se, että täällä kaikki tehdään aika spontaanisti, eli esim. jostain opiskelijatoimikunnan kokouksesta tai vaikka seminaarista saattaa tulla ilmoitus sähköpostiin samana päivänä. Toisaalta, mikäs siinä kun ei täällä yleensä ole suurempia suunnitelmia ja oma aikataulu on helppo organisoida uudestaan. Enemmän tämä spontaanius tuntuu häiritsevän meidän puolalaista ja saksalaisia, mutta niillä onkin kulttuuriin kuuluvana se suunnitelmallisuus. Ja toinen asia mikä minua itseäni häiritsee, on se jatkuva kalan syöminen. En varmasti syö edes lohta ainakaan kolmeen viikkoon kunhan pääsen kotiin.
Mutta kyllä täällä muuten viihtyy :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti