Hevosia, lampaita, joogaa ja "miehenetsintää"

Nyt on tosiaan käyty ratsastamassa! Onhan nämä aidot ja oikeat islanninhevoset jotain ihan muuta:) Ihan sama millainen maasto, niin ei tuntunut näillä hepoilla juuri missään. Tosi varmajalkaisia ja helppoja ratsastettavia, vaikka virtaa kyllä riitti. Tosi mahtava kokemus! Kahden tunnin ratsastuslenkin reitti kulki laavakentän poikki, joenvartta ja välillä kahlattiin joen ylikin. Oli ihan mieletön reissu :) Jos rahaa riittää niin menen käymään toisenkin reissun.

Siinä mie ja Agnieszka hepostemme selässä. Oli kuulemma tallin reippaimmat asiakasratsut, ja siltä ne tuntuikin :)

 Tässä on kuva koko laumasta. Ne ajettiin tuolta takana näkyvältä rinteeltä tähän aitaukseen mistä saatiin sitten pyydystää omat ratsumme :)

 Meän ratsut tauolla.

Heposet ja seurana opas.

Sitten käytiin maanantaina katsomassa réttiriä, eli lampaanerottelua. Meininki oli vähän samantyylinen kuin kotona poronerottelut, paikalla oli koko kylä kun ensin oli kerätty lampaita hevosilla, mönkijöillä ja kävellen pitkin vuoristoja ja ylänköjä. Oli tosi mukava tapahtuma, vaikka meidän ryhmä olikin välillä vähän edessä. Mutta kun se paras kuvahan tulee juuri siitä kohtaa mihin ei pitäisi mennä... :D Maanantai on kuulemma outo päivä pitää réttir, sillä yleensä se pidetään lauantaina ja päivä päättyy isoihin tansseihin. Lampaanerottelussa ovat yleensä mukana myös pienimmät lapset, tuollakin näimme pienimmät päiväunilla vaunuissaan lammaslauman keskellä. :) Nytkin siis, koska oli arkipäivä, suurin osa lapsista oli joko pyytänyt päivän vapaaksi koulusta tai yksinkertaisesti lintsannut, että pääsivät mukaan.

Koska meillä oli vitsinä ennen kuin lähdin Suomesta, että minun pitää etsiä täältä rikas mies jolla on paljon hevosia. Ja mikäs sen parempi paikka etsiä rikasta miestä jolla löytyy hevosia kuin seudun lampaanerottelu;) Tytöthän olivat tietenkin heti vitsissä mukana, kiva kun on ihmisiä joilla on yhtä omituinen huumorintaju kuin mulla. Kriteereiksi asetimme siis Katren ja Agnieszkan kanssa seuraavat: lampaita pitää olla kahden puolen vuorta, hevosia vähintään yhtä paljon, traktorit, mönkijät ja maasturit uusimpia ja kalleimpia koko seudulla, ja sulhaskandidaatilla ikää enintään 25 vuotta. Naamankin piti tietenkin miellyttää. Nämä meän kriteerit olivat ilmeisesti liian tiukat, sillä ei sitä passelia ehdokasta sitten edes löytynyt. Jatkamme etsintää, ehkä Reykjavikista löytyy jotain öljypohattojen poikia meillekin asti :D

Tähän kuitenkin pari kuvaa tuolta lampaanerottelusta.

Lisäksi olen nyt viime ja tällä viikolla harrastanut niinkin epä-islantilaista hommaa kuin joogaa. Tunnilta lähtiessä on ollut ihan loistava olo, ja kun tässä on vielä kolme ilmaista kertaa edessä, niin ehdin varmaan hurahtaa lajiin ihan hyvästi. Etukäteen kerätyistä ennakkoluuloista huolimatta en olekaan niin rautakanki kuin mitä olen aina kuvitellut, ja ilmeisesti lihaksetkin ovat ihan vahvassa kunnossa. Keskittymistä ja tasapainoa on kuitenkin kysytty. Tämänpäiväisen tunnin jälkeen sain suorilta jaloilta jo kämmenetkin lattiaan, ja siinäpä vasta olikin voittajafiilis! En ole nimittäin koskaa saanut edes sormenpäitä kunnolla lattiaan suorilta jaloilta. Tosin tällä reissulla tulee rikottua niin monta sellaista asiaa jotka ovat olleet itsestäänselviä osia minussa, että mitenhän tuota tuntee enää itseään kun tulee kotiin. En ole enää ainoa ihminen maailmassa joka ei voi sietää kurkkua, ja alan pian jo taipumaankin. Jaksan myös taas juosta puoli tuntia yhtäsoittoa kuntosalin alkulämmittelyksi, ja se puolen tunnin lenkki tosiaan tuntuu vain alkulämmittelyltä eikä aivan täydeltä tappotouhulta. Hyvä mie! :)