Viime viikonloppuna olin Reykjavikissa tutkimassa kaupungin yöelämää. Alunperin oli tarkoitus että meitä olisi ollut neljä tyttöä, Puolasta, Virosta, Ruotsista ja Suomesta, mutta näille muille kansallisuuksille tuli sitten esteitä jos minkälaisia ja lopulta se suomalainen otti ja pakkasi reppunsa ja lähti yksin. Eihän siellä kuitenkaan tarvinnut yksin olla, kun kaupungissa oli menossa Iceland Airwaves, Islannin suurin musiikkitapahtuma. Tapahtuman ideana on: 5 päivää, 10 eri konserttipaikkaa ympäri Reykjavikin keskustaa (lentokentällä, baareissa, kirjastoissa, kirkoissa, kulttuuritalolla), ja musiikkia 24 tuntia vuorokaudessa tuon viiden päivän aikana. Tämän viikon ajaksi Reykjavikiin saapuu ihmisiä koko pohjoiselta pallonpuoliskolta, ja jonkun verran eteläiseltäkin puolelta. Bändejä on yhtä laaja kattaus kuin yleisöäkin, eli laidasta laitaan ihan kaikkia tyylilajeja ja muutama tippuu vielä kaikkien tunnettujen tyylilajien väliinkin. Bändejä oli esimerkiksi Suomesta neljä bändiä (22-Pistepirkko olisi ollut soittamassa muistaakseni torstaina, mutta silloinhan en olisi päässytkään, ja muutenkin, olisi pitänyt ostaa festariranneke), Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Venäjältä, Saksasta, Yhdysvalloista, Kanadasta, Kiinasta, Japanista... Kuten sanottu, ei tarvinnut olla yksin. Itse en kuitenkaan aikonut edes mennä itse festariareenoille, vaan tyydyin etsimään pienempiä, itse festareihin kuulumattomia paikkoja.
Lauantaina hyppäsin siis bussiin koululla ja matkustin 90 kilometrin matkan Islannin pääkaupunkiin. Bussiterminaalissa kävin kysymässä mihin aikaan linja-auto lähtee seuraavana päivänä takaisin kohti pohjoista, ja minulle kerrottiin että ainoa auto lähtee 8.30 aamulla. Vähän ihmettelin, kuka kumma muka on sunnuntai-aamuna lähdössä niin aikaisin kohti pohjoista Islannissa, jossa linja-autoa käyttävät lähinnä vain opiskelijat, jotka taas ihan varmasti menevät lauantain jälkeen nukkumaan vasta tuolloin puoli yhdeksän korvilla. En kuitenkaan ajatellut asiaa sen enempää, vaan lähdin kävelemään hotellille.
Illalla lähdin sitten tutkimaan Reykjavikia. Kyselin päivällä respassa istuvalta nuorelta naiselta hyviä vinkkejä minne kannattaisi suunnistaa ja uudistin saman kyselyn ravintolassa, jossa kävin syömässä. Näiden vinkkien perusteella suuntasin ensin English Pubiin, eli englantilaistyyppiseen pikkubaariin. Koska Reykjavik on niin pieni, ehkä juuri ja juuri Oulun kokoinen kaupunki, suurin osa baareista ja kahviloista löytyy pääkadun varrelta ja siitä risteäviltä sivukaduilta. Valikoimaa myös riittää kahvilasta yökerhoon ja jokaiseen nurkkaan johon vain sopi joku soittimen kanssa menemään, oli tungettu bändi. English Pubissa soitti jokin islantilainen pikkubändi, joka muistutti minusta aika paljon varhaista Apulantaa. Tykkäsin:) Samaisessa paikassa tapasin pari irlantilaista poikaa, joiden kanssa juttelin pidempään, ja heidän matkassaan jatkoin sitten matkaa jollekin klubille. Siellä hukkasin nämä irlantilaiset, mutta löysinkin sen sijaan kreikkalaiset kaverukset, jotka tarjosivat minulle Appelsinin, islantilaisten Jaffan, koska "ovat velkaa meille muutenkin" :D Ihan omasta tahdostaan vielä, en edes ehdottanut tätä itse! Heidän kanssaan jatkoin taas seuraavaan paikkaan, jossa kuuntelin taas jotain islantilaista bändiä hetken aikaa. Ihan sama minne meni, jokainen pikkunurkkakin oli täynnä ihmisiä, ja niinpä minä maailmankansalainen juttelin kaikkien kanssa jotka vain juttusille alkoivat ja pidin hauskaa. Ehdin illan aikana tavata niiden irkkujen ja kreikkalaisten lisäksi ihmisiä Australiasta, Englannista, Saksasta, Etelä-Koreasta, Kanadasta, Brasiliasta... Kansainvälistä touhua siis.
Mukavan baarikierroksen jälkeen kömmin hotellille ja ehdin jopa nukkuakin pari tuntia:)
No, se linja-auto ei sitten lähtenykään siihen aikaan aamulla ko mitä mulle sanottiin, joten lähdin turhaan hotellista jo aamukahdeksalta. Jonkun aikaahan siinä piti noitua paikallaan, kun väsyksissä olin ja minulla oli tavaratkin mukana jo, vaikkei niitä ollut paljoa niin en silti olisi halunnut kantaa niitä mukana koko päivää. Kun jälkeenpäin selvitin tätä juttua saksalaiselle kaverille, kuulin vain että: Onpa ärsyttävää tohelointia! (Saksalainen täsmällisyys, niinpä niin...) No mutta mitä tekee Vinkan tyttö kun on jo herännyt ja Reykjavikissa on kerrankin loistava sää? Sehän nakkaa laukun säilytykseen ja lähtee kaupungille kartan, kameran ja lompakon kans, ilman suunnitelmia ja sen isompia tarpeita tai ennakkoluuloja, saati odotuksia.
Ensin kiipesin Hallkrimsjankirkjalle. Hieno paikka, siis valtava luterilainen kirkko. Sisus oli vähän riisutumpi ko keskiverrossa suomalaisessa kirkossa, mutta toisaalta oli ihan odotettavissakin islantilaisen sisustustyylin tuntien.
500 kruunun puolivapaaehtoisella maksulla pääsi kirkon torniin, josta näkymä oli kyllä sen vähän alle 3 euron arvoinen, kuten kuvista näkyy. "Reykjavikin katot" on suosittu taiteenaihe, ja syystäkin.
Takaisin päivän tapahtumiin. Hallkrimsjankirkjalta lähdin kävelemään kohti satamaa, ja matkalla piti tietenkin tonkia kaikki musiikkikaupat ja matkamuistomyymälät ja kirjakaupat. Aikani käveltyäni tulin sataman tuntumaan ja näpsin pari kuvaa (taas) ja sitten istahdin jonkun viikingin patsaan viereen ja aloin tutkimaan karttaa, että mihinkäs sitä sitten. Siihen sitten tuli sellainen tumma ja tukeva kaveri, jonka olin nähnyt jo kirkolla. Kuulin tyypin puhuvan jenkkiläisittäin englantia ja nytkin se tietenkin sanoi mulle hei. Miehän vastasin ja se sitten aloitti tavallisen small talkin, kuten jenkeillä on tapana. Jonkun aikaa siinä juteltuamme tulimme siihen tulokseen että kahvi olis kiva, joten lähdettiin yhdessä etsimään kahvilaa pääkadulta ja juttua riitti. Tää tyyppi esitteli itsensä Leightoniksi ja osoittautui niin hyväksi tyypiksi että sitä juttua riittikin sitten siihen asti että kello alkoi olla lähellä kolmea ja minun piti lähteä linja-autolle. Vaihdettiin mailiosotteita ja näin on nyt sitten mullakin ensimmäiset amerikankontaktit luotuna, ihan puolivahingossa :) Oli tosi mielenkiintoista tutustua vihdoinkin johonkin amerikkalaiseen ja jutella ihan ajan kanssa kaikista kulttuurieroista. Kerroin myös Leightonille mitä kaikkea hänen kannattaisi Islannissa ollessaan tehdä ja minne mennä, kun tässä on tullut jo ihan hyvin tutuksi tämän maan kanssa. Kaveri oli ensimmäistä kertaa Euroopassa, ja oli varmasti ihmettelemistä vähän kaikessa.
Pienuudestaan huolimatta Reykjavikista löytyy vaikka mitä! Musiikkikauppoja joissa saa loistavaa palvelua, voit kuunnella levyä siellä ja sulle tarjotaan kahvia tai teetä sen seurana. On matkamuistomyymälöitä tietenkin, mutta myös kirpputoreja, vaatekauppoja ja muotoilua islantilaisittain. Kallistahan siellä oli, mutta päätin, että kun kuitenkin kituutan vyö viimeisessä reiässä joka sekin piti itse tehdä, niin nyt saa vähän shoppailla erikoisempia juttuja, ja niinpä mie sitten kolusin kaikki jänskän näköiset paikat lattiasta kattoon. En mie kamalasti ostellut tavaraa, mutta muutamia kivoja tuliaisia ja matkamuistoja itselleni. Samalla juttelin kauppojen työntekijöiden kans ja opin sillä tavalla taas uutta Islannista.
Vaikka Reykjavik on pieni kaupunki muihin Euroopan pääkaupunkeihin verrattuna, niin ei se kyllä yhdellekään niistä häviä. Tunnelma Reykjavikissa on rento, taiteellinen, elävä… Ja islantilaisesta omaleimaisuudestaan huolimatta todella kansainvälinen. Se on paikka josta välillä unohtaa että siellä oikeasti asuu ihmisiäkin, mutta sitten muistaa, että jonkunhan tämän kaupungin taide on luotava. Itsekin voisin kuvitella asuvani siellä joskus, olis esimerkiksi hienoa tehdä töitä jossain isossa firmassa tai Suomen suurlähetystössä tai matkatoimistossa tai tai tai… :D Kuten varmaan kuuluukin, rakastuin kaupunkiin ihan mahdottomasti.
Tähän väliin taas pari kuvaa, toinen on ihan uus musiikkitalo Harpa Reykjavikin sataman vieressä ja toinen on näiden kaupungintalo. Pisteet sille joka arvaa kumpi on kumpi :D
Kaiken kaikkiaan nautin kun sain pärjätä omillani ja tehdä mitä tykkäsin ja mennä minne lystäsin. Sain myös huomata sen että reppumatkalaiset tosiaan muodostavat oman "jenginsä": kaikki uusi otetaan mielenkiinnolla vastaan ja ihmisten kanssa jutellaan mielellään. Oli kaikin puolin ihan mahtava reissu!:)
Loppuun laitan vielä pari kuvaa "kotoa" Bifröstistä. Tämä paikka tosiaan tuntuu hyvinkin kotoisalta, ja täällä viihtyy ja on mielellään. Koulutöitä vain riittää ihan mahdottoman paljon, tahti on paljon kovempi kuin Suomessa. Toisaalta ihan hyvä, sillä asiat on pakko opiskella ennen seuraavaa luentoa jolloin mennään jo uuteen asiaan, ja toivottavasti syksyn päättökokeet, joihin on enää tasan kuukausi, ovat sitten myös helpommat. Joka tapauksessa, meillä satoi ensimmäiset lumet jo kolmatta(muistaakseni?) viikkoa sitten ja nämä lumet joista nämä kuvat ovat pysyivät maassa jo kaksi päivää.
Meidän takapiha:)
Ja se meidän rakas tulivuori. Onneksi se on vaan pieni ja hiljainen kaveri :)
Hauskolint au Biivröst, eli Háskolinn á Bifröst. Ekat islannintunnit on muuten kans ollut jo! Opetellaan kiltisti viikonpäivälauluja ja kuukausilauluja ja kerrotaan mistä ollaan ja mitä tehdään ja silleen :) Jotenkin huomaa niillä tunneilla että opettaja on entinen lastentarhanopettaja ja sitte vaan nimitetty suoraan osastonjohtajaksi yliopistoon, ilman että sen on tarvinnut päivääkään opettaa ulkomaalaisia puhumaan omaa kieltään tai edes opettaa yli 20-vuotiaita ihmisiä. Se puhuu meille kun pikkulapsille ja kuvittelee että tottakai me puhutaan jo islantia, meidän vaan pitää oppia kielioppi ja kirjoittamaan sanat oikein. Välillä tulee sellainen olo siellä tunnilla että ei Gódan Daginn... :P
Takk og Bless :) Kiitos ja hei:) Sjáumst! Palataan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti